Universumin Luomisvisio

Kokemuksen Kuvaus

Tämä oli erittäin vahva selkouni, jonka näin joitakin vuosia sitten, ja haluaisin nyt jakaa sen kanssanne.

Unessa kävelin ihmispaljoudessa, kunnes näin kaukana luolan. Jostain syystä luola veti minua puoleensa, joten päätin mennä tutkimaan sitä lähempää.

Astuessani luolaan huomasin pienen ryhmän primitiivisiä ihmisiä istumassa nuotion ääressä keskellä luolaa. Äänensävyistä päättelin heidän keskustelevan jostakin tärkeästä. Mennessäni lähemmäs he lakkasivat puhumasta ja yksi heistä nousi ylös ja tuli luokseni. Hän seisoi edessäni hetken, hymyili, tarttui minua kädestä ja johdatti minut minut ulos luolasta karuselliin, joka kökötti yksinään luolan suuaukon läheisyydessä.

Karusellissa oli käsinmaalattuja puuhahmoja, jotka näyttivät keijuilta tai vastaavilta pieniltä ihmishahmoilta. Lähestyessämme karusellia se alkoi pyöriä ja soittaa innostava musiikkia. Karuselli näytti hauskalle ja tiesin, että se olisikin hauska laite. Hyppäsin sen kyytiin ja välittömästi karusellin vauhti kiihtyi niin voimakkaaksi, että kaikki sumeni.

Hetkessä kiisin läpi monien elämieni, joissa tunnistin itseni monina toisina ihmisinä yhtä aikaa, useassa ajassa – menneessä ja tulevassa.

Äkkiä olin avaruudessa, jossa ei ollut olemassa muuta kuin minä. Se oli täysin pimeä, mutta jotenkin olin kirkkaan valon ympäröimä. Itse asiassa minä olin tuo valo. Olin kaikki, mitä on. Ei ollut olemassa mitään muuta kuin minä. Lävitseni kulki puhtaan ilon sekä pyyteettömän rakkauden aalto, ja tunsin niin suurta mahtavuuden tunnetta, etten voi kuvata sitä sanoin. Se oli kuin seksuaalinen orgasmi kertaa ääretön. Aikaa ei ollut. Minä vain olin. Olin olemassa. Olin MINÄ OLEN ja muuta ei ollut. Olin ollut siellä ikuisuuden ja tulisin myös olemaan ikuisuuden. Mieleeni juolahti ajatus, että tämä oli upeaa, mutta se tarvitsi vähän “liikettä”. Minun piti laittaa liikkeelle “energiavirta”. Juuri tuolla hetkellä koin valtavaa tarvetta laittaa energiavirran liikkeelle.

Tiesin, että jos liikkuisin, energiat lähtisivät liikkeelle, ja se loisi asioita. Liikuin. Kaikkialla ympärilläni näin galaksien syntyvän. Universumit alkoivat muodostua ja tähdet saivat alkunsa. Se oli jännittävää, ja mitä enemmän innostuin, sitä enemmän galakseja syntyi.

Ajattelin, miten jännittävää olisikaan voida tutkia tätä kaikkea uutta luotua. Kun tämä ajatus pälkähti päähäni, minä synnyin.

Kirjoitin seuraavan runon kokemukseni innoittamana.

“Omistettu Kaikille Aidoille Totuuden Etsijöille”

Ikuisuuden syövereissä, jossa ulottuvuudet, leveys tai korkeus ei elä
Minä paistattelin ekstaasissa ja elin kaikkein Kirkkaimman Pyhän Valon kipinänä.

Olin tietoinen Olemuksestani enkä kysellyt alkuperääni
Heijastaessani täydellisyyttä, tiesin ettei ollut muuta kuin Minä.

Sitten saapui yksinäisyys, jota Minuuden oli vaikea käsittää ja kantaa
Mietin olisiko Minulle jotain, jotka Rakastaa ja josta huolehtia.

Ikuisuudet kulkivat nyt ainiaassa, jatkoin autuudessa nauttien
Mutta jossain syvällä sisimmässäni kaivoi valtava halu luoda ja laajentua.
Tiesin, että jos toimisin, energia syntyisi ja lähtisi matkaan
Ikuisuudessa, Rakkaudella ja kärsivällisyydellä istutetut suunnitelmat kuoriutuivat hellästi.

Lopulta yhdessä pienessä hetkessä, päätös liikkua ja toimia syntyi
Näin tulvahti ulos Kirkas Valkoinen Valo, jossa ikuinen Rakkaus kieppui.

Nyt kaikkialla tyhjyydessä oli rajallisia ulottuvuuksia
Minne katsoinkaan ihmeissäni, en voinut lopettaa luomista.

Ikuinen Rakkaus tulvi ulos yhä enemmän lentäen kaukaisiin ulottuvuuksiin
Juuri luoduissa galakseissa saivat maailman maankamarineen ja taivaineen alkunsa.

Katsoessani uutta Luotua ikuisella ilolla ja pyhällä onnella
Näin monia maailmoja, joille Totuus ja Valo olivat tuttuja.

Tämän ajatuksen syntyessä hajosivat ikuiset maailmat pienemmiksi
Osat Olemuksestani jatkoivat murenemistaan ja muuttuivat fyysiseksi materiaksi.

Onnella ja mielenkiinnolla, loputtomalla ilolla ja ihanuudella seurasin Luomuksiani Mutta se ei ollut vielä valmis, vaan kaipasi Minusta jotain lisää.

Tarvitsin jonkun, jonka kanssa kommunikoida ja rakastaa Kaikkina Päivinäni Jonkun, jonka kanssa jakaa ajatukseni Kaikilla Tavoillani.

Elääksemme jokaisen päivän alati kasvavalla ilolla ja täydellisellä täyttymyksellä
Me jakaisimme hellän rakkaudemme äärettömän hyvyyden täyttämissä sydämissämme.

Joten nyt kaikki oli valmista ja kaikki muodot saatettu loppuun
Katsoin kaikkialle ja mitään muuta en enää tarvittu.

Kun ihmiskunta kehittyi ja upposi syvemmälle materian maailmaan
Pyhän Kipinän ääni muuttui puhuessaan alati pehmeämmäksi tässä ulottuvuudessa.

Ihmisen tieteen keksinnöt olivat mitä mahtavimpia ja tappavimpia
Mutta mahtavaa sisäistä Viisauttaan ihminen päätti jättää kuulematta.

Ajassa ja avauudessa ihminen jatkoi ajatuksiaan, jotka aiheuttivat hänelle sotaa ja surua
Jos hän vain tietäisi olevansa Kanssaluoja ja hyväksyisi kaikkein pyhimmän uskomuksensa.

Synkkyyden syövereissä Ihminen makasi tuskissaan myrskyn piestessä yötä
Ei ollut mitään, jonka hän olisi voinut tehdä, vaikka hän yritti kaikkensa.

Raivoissaan ja suruissaan hän huusi taivaille
Pyytäen taivaallisen olennon, jos minkään, apua.

Välittömästi epätoivon huone täyttyi kirkkaasta ja pyhästä välähdyksestä
Rakkaani, rukouksiisi vastattiin jo ennen kuin esitit ne.

Ääni niin hellä ja täynnä lempeyttä virkkoi
Viisaus on nyt sinun ja uusi elämäsi alkaa tänään.

Äärettömän ilon vallassa ihminen katsoi ympärilleen nähden huoneessa vain itsensä
Ja äkkiä, ilman epäilyksen häivääkään, hän ymmärsi sanat “Tunne Itsesi.”

Sillä kaikille Aidoille Etsijöille on olemassa Mestari
joka auttaa ja opastaa kaikissa vastoinkäymisissäsi.

Kuuntele hiljaa sisimpäsi Pyhää Ääntä

Ja jokainen päiväsi alkaa täydellisyydellä.

Sillä Taivaalle älä yritä puhua tai anella
Koska vain Itseesi sinun on katsottava.