Rosemary J KRK

Kokemuksen Kuvaus

Sairastuin 12 vuotiaana. Nyt tiedän sen olleen aivokalvontulehdus. Sain erään iltapäivän aikana piinaavan epätavallisen kovan päänsäryn joka ei hävinnyt. Illalla kuume nousi 38,3 asteeseen. Pääsin sairaalaan seuraavana päivänä ja minusta otettiin monia kokeita mutta mitään syytä ei löytynyt. Vaikka kuumeessa yleensä paleleekin, tuntui huoneeni jääkylmältä. Huoneen ilmastointi pahensi asiaa. Pystyin aluksi kestämään kylmyyttä koska vaivuin tajuttomuuteen vähän väliä mutta viikon kuluttua aloin tuntea toivottomuutta jatkuvasta palelusta. Ilmastointi ei laskenut kuumettani ja tuntui siltä että he vain odottivat minun kuolevan. Peitin itseni froteekylpytakilla ja se auttoi. Sitten tapahtui jotain muutakin. Tuntui että aloin vaipua uneen. Silmäni ollessa suljettuina kuulin kaiken ympärilläni ja aloin hiljalleen ajelehtia pois. Ympärilläni olevat äänet vähenivät ja vähenivät ja vähenivät kunnes en kuullut enää yhtään mitään. Olin liian nuori ymmärtääkseni että olin tappamassa itseäni kylpytakin avulla. Se tuntui liian hyvältä ja se että frotee nostaisi nopeasti kehoni lämpötilaa olisi viimeiseksi juolahtanut mieleeni. Niinpä, olin tietoinen siitä että henkeni oli erkaantumassa ruumiistani. En osannut kuitenkaan yhdistää tapahtumaa kuolemaan. Hetkessä olin muualla. Täydessä pimeydessä. Kävelin polkua pitkin ja vaikkei kukaan opastanut, tunsin polun ja sen minne se vei. Olin yksin mutta innokas kulkiessani sitä jotain kohti. Aloin kävellä reippaasti. Kun olin päässyt kymmenen sentin päähän päämäärästäni, seisoin ikkunan edessä joka oli kooltaan kuin elokuvateatterin kangas. Ikkunan takana näytti olevan toinen, kuin maan kaltainen maailma, sellainen miltä Edenin puutarha todennäköisesti olisi näyttänyt. Seisoin paikassa jossa polku loppui ja "ikkuna" alkoi. Kurkistelin nähdäkseni olisiko siellä ollut toisia lapsia. Katselin mäkiä joiden ruoho oli vihreämpää kuin mikään aikaisemmin näkemäni maan päällä. Halusin leikkiä mäissä mutta se tarkoittaisi että minun pitäisi astua ikkunasta sisään. Pelkäsin että toiset lapset olisivat jossain siellä piilossa ja he hyppäisivät jostain eteeni pelotellakseen minua. Päästäkseni mäille pitäisi minun myös ylittää matala virta jossa virtasi kristallinkirkasta vettä. Se ei kuitenkaan huolestuttanut. Tiesinhän jollain lailla tämän olevan paratiisi. Lopulta nostin jalkani astuakseni sisään ja sitten takaisin. Jatkoin tätä jonkin aikaa. Suureksi hämmästykseksi tämä mies, astui takaani ikkunan eteen. Jollain selittämättömällä tavalla tunsin hänet sekä sen että hän oli tarkkaillut minun tekemisiäni vähän aikaa. Hän sanoi "Tule, voit tulla jos haluat muttet pääse sen jälkeen enää takaisin". Kun hän alkoi puhua, hänen jokaisesta sanastaan purkautui rauhallisuuden energiaa. Hänen jokaisen lauseensa aikana, kun hän oli aloittamassa lauseen toista sanaa, kaaduin maahan veltoksi ja lamaantuneeksi. Pelkäsin hänen tappavan minut puhuessaan vaikka itse asiassa olin jo kuollut - se vain ei ollut vielä loppuun saatettu. Tiesin missä olin jätettyäni ruumiini mutta myös sen että voisin vielä halutessani palata. Olin ajatellut leikkiväni mäillä katsellessani ympärilleni ja sitten palaisin. Kun mies kertoi ehdoistaan aloin kuvitella mielessäni kuinka surullisiksi äitini ja siskoni tulisivat. En halunnut sitä. Kuulin ajatukseni. Niin me kommunikoimme. Kun mies puhui, kuulin hänet mentaalisesti ja kun itse ajattelin jotain, hän vastasi siihen. Ajatellessani äitiä ja siskoa ilmeisesti tarkoitti miehelle kieltävää vastausta ja olin välittömästi matkalla takaisin juuri niinkuin olin tullutkin. Ajelehdin hitaasti takaisinpäin, äänet vahvistuivat vahvistumistaan kunnes olin täysin palannut kehooni. Minulla oli ongelma. Olin jäykkä kuin lankku enkä pystynyt liikkumaan. Olin mitä ilmeisimmin ollut poissa pidempään kuin olisi pitänyt koska kehoni ei pystynyt toimimaan. Jalkojani ja koko kehoani särki kuin miljoona nuppineulaa olisi pistellyt samanaikaisesti. Jalkoihini koski eniten kun veri alkoi taas virrata. Kasvoin vanhemmaksi ja sain selville sen että kun ihminen kuolee, hänen verensä alkaa sakeentua. Siitä syystä olin kokenut suuria tuskia kehossani. Oli kuin vereni olisi jäätynyt ja sittemmin sulanut. Makasin huoneessani ja itkin kunnes pystyin jälleen liikuttamaan käsiäni. Puhelin soi, siellä oli äitini. Ensimmäisenä pystyin liikuttamaan käsiäni. Samoin kuin lantiosta alaspäin halvaantunut, sain itseni vedetyksi sängyn oikealle laidalle vasemmalla kädelläni. Äitini kysyi miksi itken. Kerroin että jalkoihini sattuu.

Taustatietoa:

Olen: Nainen

Kokemuksen ajankohta: Heinäkuu 1983

Liittyykö kokemuksesi ajankohtaan hengenvaarallinen tilanne? Kyllä. Sairaus. Aivokalvontulehdus johon mitkään lääkkeet eivät tehonneet. Viimeisenä hoitokeinona minua pidettiin erittäin kylmässä ilmastoidussa huoneessa ilman peittoa jottei lämpöni olisi noussut.

Kuolemanrajakokemuksen piirteet:

Mitä ajattelet kokemuksesi sisällöstä? Positiivinen

Onko kokemukseen voinut vaikuttaa huumeiden käyttö tai jokin lääkitys? Ei

Oliko kokemuksesi millään tavalla unenomainen? Ei ollenkaan unen kaltainen. Tiesin mistä oli kyse ajelehtiessani pois ja olin utelias siitä mitä tulisi tapahtumaan. Olin palattuani innokas tutkimaan asiaa.

Kokemus sisälsi: Ruumiistairtautuminen

Kuulitko tai näitkö mitään maanpäällisiä asioita, jotka tapahtuivat, kun tietoisuutesi/tajuntasi oli irrallaan (fyysisestä) kehostasi? Kyllä. Voin paremmin ja olin energinen. Jos kehoni tuntemukset jätetään laskuista pois, tunsin parantuneeni.

Mikä oli korkein tietoisuutesi ja tajutasi taso kokemuksen aikana? Olin poikkeuksellisen tietoinen koko ajan.

Tuntuiko sinusta, että vauhti kiihtyi tai hidastui? Kaikki tuntui tapahtuvan yhtäaikaa; tai aika pysähtyi tai menetti merkityksensä. Oli päivänselvää että olin ollut ruumiini ulkopuolella. Kuvaile kokemuksen aikaista kuuloaistiasi verrattuna normaaliin, arkipäiväiseen kuuloaistiisi. Tavallisia ääniä. Polulla vallitsi täydellinen hiljaisuus. Siellä ei kuulunut edes tuulen suhinaa.

Kuljitko tunneliin tai tunnelin läpi? En osaa sanoa. Polku oli kuin polku yleensä tunnelin sijaan.

Kohtasitko tai tulitko tietoisesti muista kuolleista (tai elävistä) olennoista? Kyllä. Mies ilmestyi takaani. A man came from behind me. Hän oli Jesus Kristus. Tunsin hänet heti. Hän antoi mahdollisuuden tulla tai mennä niin halutessani. Se oli kuin telepaattista viestintää. Siellä ei ollut salaisuuksia.

Kokemus sisälsi: Pimeys

Näitkö taivaallista valoa? Kyllä. Näin valoisuuden lisäksi uudenlaisen maailman jossa oli päivänvaloa, ruohoa, kukkuloita, vettä, kukkia, pilviä ja taivas juuri niinkuin se normaalisti täälläkin näkyy.

Kokemus sisälsi: Taivaallinen maisema tai kaupunki

Siirryitkö outoon, ei-maanpäälliseen maailmaan? Paikkaan joka oli kuin satumaailma. Kaikki oli niin puhdasta. Värit olivat kirkkaita ja maisemat kauniita.

Mitä tunteita tunsit kokemuksesi aikana? Iloinen, vapaa ja innokas.

Kokemus sisälsi: Erityistieto tai tarkoitus

Koitko ymmärtäväsi kaiken yhtäkkiä? En

Näitkö kohtauksia tulevaisuudesta? En

Kokemus sisälsi: Yleinen raja tai raja, josta ei ole paluuta

Kohtasitko esteen tai muun fyysisesti rajoittavan rakenteen? Siellä oli selkeä raja polun ja ikkunan välissä. Se oli hyvin selkeä.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ole enää paluuta? Vaikka olisin halunnut, suruni esti minua etenemästä.

Jumala, hengellisyys ja uskonto:

Mihin uskontoon kuuluit ennen kokemusta? En osaa sanoa

Mihin uskontoon kuulut nykyään? perinteinen/fundamentalistinen

Muuttuivatko arvosi tai uskomuksesi kokemuksestasi johtuen? Kyllä. Minulla oli parempi ymmärrys.

Kokemus sisälsi: Taivaallisten olentojen läsnäolo

Muu kuin Uskonto:

Mitä mieltä olet kokemuksistasi ajan myötä? Kasvanut

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet merkittävästi kokemuksesi myötä? Se teki minut enemmän tietoiseksi Jumalasta. Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Koitko kokemuksestasi johtuen psyykkisiä muutoksia? Vahvistunut herkkyys, psyykkiset kyvyt.

Oliko kokemusta vaikeaa pukea sanoiksi? Kyllä. On vaikea kertoa ihmisille jotka eivät itse ole sitä kokeneet.

Onko sinulla psyykkisiä, epätavallisia tai muita erikoisia kykyjä kokemuksesi jälkeen, joita sinulla ei ennen ollut? Olin tietoinen mutta kokemuksen jälkeen olin terävämpi. Minulla on herkkyys henkimaailmaan. Voin tuntea läsnäolon. Voin nähdä henkioppaat jotka ihmisiä opastavat. Voin tuntea sellaista mitä minulle rakkaat ihmiset eivät haluaisi minun tietävän.

Onko kokemuksessasi tiettyä hetkeä tai useampaa kohtaa, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä tai tärkeitä sinulle? Paras hetki oli saada näkymä toiseen todellisuuteen. Surullisinta oli palaaminen.

Oletko kertonut kokemuksestasi muille? Kyllä. Yleensä he järkyttyvät. Voin nähdä kuinka vaikeaa heille on ymmärtää tätä.

Onko mikään, missään vaiheessa elämääsi, saanut kokemuksesi tai osan siitä toistumaan uudelleen? Ei

Onko sinulla muuta lisättävää tai kerrottavaa kokemukseesi liittyen? Ei mitään muuta.

Kerro meille, miten voisimme parantaa tätä lomakettamme. Olisiko kysymyslomakkeessa pitänyt olla joitain tiettyjä kysymyksiä, jotka olisivat auttaneet sinua kertomaan paremmin kokemuksestasi? Ei