Joen KRK 10029

Kokemuksen Kuvaus

Nimeni on Joe.

Olen melkein 64-vuotias. Olen syntynyt maaliskuussa.

Olen asunut Clark Countyssa (Las Vegasissa) marraskuusta 1952 lähtien.

Aloin juoda viinaa ja pelata uhkapelejä ja muuta vastaavaa kauan aikaa sitten.

Olen ollut neljästi naimisissa ja eronnut neljästi. En syytä itseäni epäonnistumisista, mutta olin iso osa sitä onnetonta elämää, joka aiheutti kaikki ongelmat.

Minulla oli hyvä elämä ja Jumala oli minua kohtaan taloudellisesti antelias. Otin kaiken itsestäänselvyytenä. Minulla alkoi olla ongelmia verohallinnon kanssa 1988. He eivät jättäneet minua rauhaan ennen vuotta 1990. Jatkoin töitäni ja irtisanouduin lopulta kasinon hotellista ja yksityisklubilta. Olin toiminut siellä baarimikkona melkein 15 vuotta vuodesta 1978 vuoteen 1990; en saanut palkaa. Luottokortillani oli velkaa tuhansia dollareita. Jouduin konkurssiin. Mutta ennen kuin sairastuin, työskentelin tien toisella puolella olevassa hotellissa osa-aikaisena. Se johti lopulta siihen, että olin niin täynnä raivoa ja vihaa verohallintoa kohtaan, että lopetin kaiken. Muutin pois tyttöystäväni luota, vaikka olimme olleet yhdessä 13 vuotta. Muutin asuntovaunuun. Jatkoin juomistani ja hotellissa työskentelemistäni.

Huhtikuussa 1990 olin tietääkseni selvinpäin. Joskus huhtikuun 17. päivän tienoilla vasenta kättäni, selkääni ja rintaani alkoi särkeä vietävästi. Ystäväni kehotti minua menemään sairaalaan. Sanoin, että kärsin todennäköisesti vain ilmavaivoista. No, 20.4. 1990 klo 15:00 olin keittiössä tiskaamassa. Yhtäkkiä tuntui siltä kuin silmäni pullahtaisivat ulos päästäni ja rintaani iski hirveä kipu. Puhelimeni oli keittiön tasolla. Soitin hätänumeroon ja kun he vastasivat, pystyin sanomaan vain “olen mennyttä”. Pyörryin. En varmaankaan maannut siinä pitkään, koska seuraavaksi kuulin ensihoitajan sanovan “Mennään”. Minut vietiin yliopistolliseen sairaalaan. Kirurgit leikkasivat minut välittömästi ja minulle sanottiin, että leikkaus kesti klo 15:30 – 23:00 välisen ajan.

Pappi kutsuttiin antamaan minulle viimeinen voitelun – perheelleni lääkäri sanoi, että selviämiseeni tarvittaisiin ihmettä.

Kun sydämeni saatiin takaisin kehooni, se pysähtyi. Lääkärit antoivat minulle sähköshokkeja. Taisin vain nousta makuultani istumaan ja katsoin alas lääkärihenkilökuntaa työvälineineen. Äkkiä aloin kääntyä ja olen varma, etten pelännyt. En vain tiennyt mistä oli kyse. Pian olin tunnelissa. Seuraavaksi makasin selälläni kirkkaudessa. Etenin nopeaa vauhtia. Pysähtyessäni seisoin selkä suorassa tunnelin päässä. Siellä oli palmuja ja kultaisia kaiteita ja Jumala seisoi edessäni. Hän oli pukeutunut valkoiseen kaapuun ja kultaiseen vyöhön. Hänellä oli ruskea tukka, parta ja pistävät siniset silmät. Hän sanoi minulle, “Joe, mene takaisin, ei ole vielä aikasi”.

Lääkärit kertoivat, että sydämeni alkoi hakata voimakkaasti. He eivät tienneet, mikseivät lopettaneet elvyttämistäni matkani aikana. He sanoivat, että olin hyvin vahva ja yritin päästä pois pöydältä. Muistan, että kurkussani oli pitkä ruuvi, jonka vedin pois. He taisivat laittaa minut lepositeisiin ennen kuin minut vietiin teho-osastolle, jossa olin kuukauden. Olin 2,5 kuukauden ajan kriittisessä tilassa.

Kun pääsin viimeinkin omaan huoneeseeni katsoin ulos Charleston Bulevardille ja sen jälkeen katsoin itseäni – olin hyvin laiha ja sairas, täynnä tikkejä ja arpia ympäri kehoani, kiedottuina haavanhoitoharsoihin. Katsoin itseäni ja sanoin “Jumala, tiedän sinun pelastaneen minut ja en aio enää ikinä juoda, polttaa tai tuhota millään muulla tavalla tätä uutta elämää, jonka sinä annoit minulle”.

Olen pitänyt Jumalalle antamani lupauksen. Kutsun tätä kolmannen kerroksen Sydäntautiosaston ihmeeksi. Rakastan kaikkia Sydän Instituutin työntekijöitä ja lääkäreitä. Voin myös kertoa, että keuhkojeni, maksani ja munuaisteni sanottiin olevan kuin henkilöllä, joka ei ole ikinä polttanut, ryypännyt tai vetänyt huumeita.

Rakastan kolmannen kerroksen Sydäntautiosaston henkilökuntaa. Olen kiitollinen siitä kaikesta, mitä he tekivät hyväkseni auttaessaan minua kohti tervehtymistä. Ja Jumalalle, joka on suurin Jehovah Rappha Mahtava Lääkäri, kiitos.

Päästyäni sairaalasta elin kaduilla 1,5 vuotta ennen kuin sain vammaistuen ja eläkkeen. Ihan kuin Jumala olisi sanonut, että se on nyt sinusta kiinni, katsotaan pysytkö lupauksessani, ja niin se olikin.