Jean KRK 10061

Kokemuksen Kuvaus

Olin 28 vuotias nainen, yksinhuoltaja Texasista ja asuin yhdessä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Olin äärimmäisen masentunut, join paljon ja koin ettei elämälläni ollut suuntaa eikä tarkoitusta. Olin täysin eksyksissä ja unohtanut kokemuksen jonka tapahtui ollessani kolmevuotias. Silloin makuuhuoneeseeni tuli valkoinen/kullanvärinen valopallo joka kommunikoi kanssani. Se kertoi minulle telepaattisesti että elämäni loppupuolella saan jonkinlaisen tehtävän. Sitä en muista mitä tulisin tekemään mutta muistan sanoneeni valolle "se on minulle ylivoimaista, en koskaan pysty siihen." Valo vastasi "tulet kehittymään sitä varten." Valon läsnäolo tuntui ihanalta, pehmeältä, lämpimältä, rakastavalta, äärimmäisen viisaalta ja puhtaalta hyvyydeltä.

Niinpä tässä nyt olin 28 vuotiaana, hakoteillä, valokokemuksen unohtaneena ja ylevä päämääräni oli tulla laihaksi, avioitua tarpeeksi varakkaan miehen kanssa joka ratkaisisi kaikki ongelmani. Eräänä päivänä tulin uupuneena töistä kotiin ja menin sänkyyni makaamaan. Mielialani oli synkkä ja rentouduin pyyhkien koko maailman pois mielestäni. Melkein välittömästi romahdin syvällä sisimmässäni. Koin tunteen joka oli kuin nopeassa liukumäessä - suhahtavan äänen - ja putosin nopeasti sinisen, satiinin hohtavan tunnelin läpi. Tunnelin päässä oli aukeaa jonka keskellä näkyi "sininen pussi". Pussi oli elävä ja kuin siinä olisi ollut vauva. Kuin kalvo. Se muistutti muodoltaan päärynää jonka yläpäässä oli aukko. Leijuin pussin yläpuolelle ja samalla pussista alkoi syöksyä tietoa. Täydellistä tietoa, neliulotteista ymmärrystä sanojen tuolla puolen. Oletko koskaan kuullut satoja kertoja jostain asiasta jonka jonain yhtenä kauniina päivänä lopulta oivallat sen tarkoittavan? Kokemaani on hyvin vaikeaa kuvailla sanoin. Samoin kun popkornit pulpahtelevat vauhdilla pannulta pulppusi tietoa ulos pussin yläosasta. Yritin tarttua johonkin jonka voisin myöhemmin muistaa sanallisessa muodossa. Tietoa tuli kuitenkin liian nopeaan tahtiin ja sitä pulppusi niin paljon etten pysynyt siinä ollenkaan mukana. "Tiesin" olevani äärimmäisen viisauden ja tiedon lähteellä joka käsitti koko ihmiskunnan historian menneisyyden - tämän hetken ja tulevaisuuden, kaiken. Kaikki viisaus oli peräisin tästä kollektiivisesta lähteestä ja kaikki mitä elämässä opimme palaa lähteeseen takaisin josta jokainen voi ammentaa. Jätin sinisen pussin taakseni ja samalla hetkellä olin korkealla maapallon yläpuolella. Katsoessani alas pystyin näkemään maan kaarevuuden, sen värit, vesistöjen muodot ja maanosat. En ollut pelkästään avaruudessa, olin myös ajan tuolla puolen. Näin ihmisten kehityksen, kuinka ajatusmallit olivat muuttaneet muotoaan historian aikana. Pystyin täydellisesti tuntemaan jokaisena historian aikakautena kunkin ajanjakson mukaanlukien musiikin, rakennustaiteen, vaatetustyylin, poliittisen ajattelun ja kirjallisuuden. Se tuntui kuin valtavalta ihmiskunnan etenemisestä aikakaudesta ja mailmankuvasta toiseen yhdessä kaikkea sitä työstäen. Kuin valtavan koneiston aukaisemiselta ja kaikkien pyörien, hammasrattaiden ja väkipyörien yhteistoimintojen tarkkailemiselta. Kuinka kaikesta tästä emme pinnalta katsoen voi nähdä mitään, mutta koneiston kannen avaamisen jälkeen voimme sen nähdä. Näkyni aukaisi pinnan. "Tiesin" että me kaikki olemme kytköksissä toisiimme - kuin vuorikiipeilijät ovat toisiinsa köysien avulla kytkeytyneet. Yhden pudotessa vetää hän muutkin alas. Kiivetessämme ylös, autamme toisetkin ylös. Olemme näin kaikki tässä mukana. "Tiesin" ettei kokemamme tyhjä tila toistemme välissä ole sitä. Olemme kuin marmorit lasilevyllä. Näet marmorit muttet lasia. Lasi kuitenkin sitoo ne yhteen. Olemme sidoksissa toisiimme näkymättömällä aineella joka on ympärillämme ja välissämme. Se on meille näkymätöntä mutta se on olemassa ja se on todellista. Näin että elämä planeetallamme ei ole sattumanvaraista vaan se on osa suurta suunnitelmaa. Tämä suunnitelma on suuruudessaan meille käsittämätön. Mielemme on liian rajallinen saadaksemme sen avulla suunnitelmasta selvää. Minulle näytettiin mutkikas pallo joka sisälsi kaikki pinnat. Vuosia kokemukseni jälkeen eräs osasi selittää tämän minulle. Voisin ottaa paperinauhan, kiertää sen toista päätä 180 astetta ja kiinnittää sitten molemmat päät yhteen. Kysyisin "mikä tämä on". Lopulta vuosien päästä tapasin fyysikon joka kertoi sen olevan Möbiuksen nauha. Kerroin hänelle nähneeni kiinteän pyöreän pallon joka oli kuin tämä Möbiuksen nauha. Fyysikko sanoi että se olisi Mobius solid. Matematiikka on todistanut että Mobius solid voi olla olemassa, hän kertoi, mutta kolmiulotteinen mielemme ei voi kuvitella sitä. Kerroin nähneeni sen. Hän pudisti päätään. Minulle kerrottiin kokemukseni aikana että kaikki aika tapahtuu "nyt" ja koko avaruus on "tässä". Uskon että tässä kokemukseni puolivälissä oli muutakin joka paljastetaan minulle kun olen siihen valmis.

Siirryin tältä näköalapaikalta takaisin tuohon kauniiseen siniseen valoon. Tulin mukaan oikealta, edestä ja hieman kulmassa keskustaan nähden. Siellä oli ryhmä "ihmisolentoja". Jos uuttaisit pellollisen kukkia yhdeksi pisaraksi hajuvettä olisi se kukkien ydin. Nämä olennot olivat kuin pisaroita vesiämpärissä - he olivat yksilöllisiä mutta kollektiivisia. He olivat ryhmitelty yhteen kolmion muotoon - kuin miten keilat järjestetään - kolmion kärjen ollessa minua kohti. Yksi olennoista seisoi vähän toisia enemmän etualalla. Sain sen vaikutelman että hän puhui toisille muttei ollut kuitenkaan muita korkeammassa asemassa. Kun lähestyin heitä tulin välittömästi tietoiseksi siitä että he tunsivat minut paremmin kuin itse koskaan voisin itseäni tuntea. He hyväksyivät minut täysin ja rakastivat minua täydellisesti. Rakkaus joka heistä säteili tulvi ylitseni aallottain ja oli niin puhdasta ja voimakasta rakkautta etten voinut kestää sitä. Olin yksi heistä ja olin aina ollut. He tiesivät sen ja minä tiesin sen. Hän joka seisoi etualalla kommunikoi sydämelleni ja mielelleni ja kertoi etten voinut jäädä sinne. Minun pitäisi palata takaisin. Hänen olemuksensa tuntui maskuliiniselta vaikken osannut yhdistää häntä kehenkään hengelliseen hahmoon. Anoin häntä sallimaan minun jäädä sinne. Hän kertoi hyvin päättäväisesti tehtäväni olevan kesken mutta he olisivat siellä minua varten ja voisin palata heidän luokseen kunnes olisin ensin saattanut tehtäväni päätökseen. Palasin sillä sekunnilla takaisin ja nousin vuoteestani täynnä syvää pettymystä ja vihaa siitä että olin taas täällä. Olin palaamisestani vihainen useiden viikkojen ajan mutta lopulta rauhoituin ja tähtäsin siihen että teen sitten sitä mitä eteeni tuleekaan. Kokemus muutti elämäni ja tein monia tärkeitä muutoksia elämässäni tuloksena kokemastani. Päästin irti joistakin huonoista tavoistani ja aloitin hengellisen etsimisen joka on johtanut minut moniin arvokkaisiin kokemuksiin. Minulla on ollut visioita vuodesta 1973 alkaen siitä mitä tulisi tapahtumaan vuosien 1990 ja 1999 välisenä aikana.