Jumalaisessa Valossa

Kokemuksen Kuvaus

KOKEMUS:

On sateinen lauantaiaamu Illinoississa muistellessani tuota Texasin talvipäivää vuonna 1955- seison keittiön lavuaarin luona uudessa kodissani ja ajattelen ilmavoimissa työskentelevää miestäni, joka oli lähtenyt 3 vuotta kestävälle komennokselle Englantiin viikkoa aikaisemmin. Kaksi rakasta tytärtäni, Cathy 6 vuotta ja Carol 1,5 vuotta, leikkivät lähelläni. Tapaisimme aviomieheni muutaman viikon päästä, kuinka ihanaa elämämme olikaan ja kuinka onnekkaita olimmekaan. Kaksi vuotta aikaisemmin olin ollut ateisti, mutta nyt olin kristitty, jolla oli kristitty koti ja perhe.

Kuolema Kutsuu

Äkkiä, seisoessani keittiössä, viiltävä kipu kulki vatsani lävitse ja putosin polvilleni. Tunnin sisään olin niin heikkona, etten pysynyt jaloillani. Olin huolissani lapsistani ja soitin vanhemmilleni pyytäen heitä avuksi. Sairaanhoitajana tiesin, että jotain vakavaa oli meneillään ja yritin ajatella loogisesti kivun syytä. Viikkoa aikaisemmin olin vieraillut lentotukikohdan gynekologilla, koska ”tiesin” olevani raskaana. Tutkimuksen jälkeen gynekologi ei ollut samaa mieltä kanssani kertoen, etten ollut raskaana. En uskonut häntä. Maatessani sängyssä tuskissani tiesin mitä oireeni kertoivat mnulle. Minä OLIN raskaana, mutta kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus, jossa alkio kiinnittyy kohdun sijasta munanjohtimeen. Tämä tarkoitti sitä, että kokemani kipu johtui munanjohtimen rikkoontumisesta alkion kasvaessa liian suureksi, ja että minulla oli sisäistä verenvuotoa vatsassa. Pappimme ja hänen vaimonsa saapuivat rukoilemaan vanhempieni mukana.

Elämä Kuoleman Jälkeen

Matka lentotukikohdan sairaalaan oli tuskallinen. Saapuessamme isäni ja minun käskettiin odottaa, vaikka oireistani kerrottiin henkilökunnalle. Minut laitettiin lopulta tutkimuspöydälle, jossa aloin tuntea kuinka elämäni alkoi livetä sormieni välistä, ja ajattelin vain lapsia ja mitä heille tapahtuisi, kuka rakastaisi heitä ja huolehtisi heistä?

Kuulin erinomaisesti, pystyin kuulemaan jokaisen huoneessa vaihdetun sanan. Paikalla oli kaksi lääkäriä ja kolme assistenttia. Ymmärsin, että he olivat huolestuneita yrittäessään saada sydämeni toiminnan ja verenpaineeni takaisin normaaleiksi. Tuona hetkenä aloin hiljalleen leijua kohti kattoa, jossa pysähdyi ja katsoin alas meneillä olevaan tilanteeseen. Siellä minun eloton kehoni oli pöydällä, ja yksi lääkäreistä sanoi toiselle, juuri ovesta tulleelle lääkärille, ”missä olet ollut, me kutsuimme sinua, nyt on jo liian myöhä, hän on kuollut, emme saa sydäntä lyömään tai verenpainetta normalisoitua”. Toinen lääkäri sanoi ”mitä me sanomme aviomiehelle, hän on komennoksella Englannissa ja on ollut siellä vasta vikon”. Totesin katon rajasta itsekseni, ”Niinpä, mitäpä aiotte sanoa miehelleni, se on hyvä kysymys. Melkoisen huomaavaista teiltä”. Muistan ajatelleeni tässä vaiheessa, ”Kuinka voin olla humoristinen tällaisellä hetkellä?”

En nähnyt enää itseäni alapuolellani olevalla pöydällä tai ketään huoneessaolijoista. Olin äkkiä tietoinen lähes taivallisesta valosta, joka oli kaikenkattava. Kipuni oli poissa ja kehoni tuntui sellaiselta, jolta se ei ollut ikinä tuntunut, vapaalta. Tunsin iloa ja täyttymystä. Kuulin mitä kauneinta musiikkia, joka pystyi tulevaan vain taivaasta. Ajattelin, ”tältä siis taivaallinen musiikki kuulostaa”. Tulin tietoiseksi rauhasta, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Aloin katsella tätä valoa ja tarkailla mitä minulle oli tapahtumassa, enkä koskaan halunnut lähteä. Olin jumalaisen olennon, Jumalan Pojan, Jeesuksen, läheisyydessä. En nähnyt Häntä, mutta Hän oli tuossa valossa ja puhui minulle telepaattisesti. Tunsin ylitsevuotavan Jumalan Rakkauden. Hän sanoi, että minun piti palata lasteni luo, ja että minulla oli vielä loppuunsaatettavaa työtä maan päällä. En halunnut palata, mutta aloin hiljalleen palata kehooni, joka oli nyt eri huoneessa valmisteltavana leikkausta varten. Tulin tajuihini sen verran, että henkilökunta pystyi kertomaan sydämeni sykkeen palanneen, ja että minua oltiin viemässä leikkaukseen, jossa kohdun ulkopuolinen raskaus ja veri vatsastani poistettaisiin. Minulla ei ole mitään muistikuvia tästä eteenpäin moneen tuntiin.

Pyhä Vierailu Sängyn Äärellä

Taivaalla oli toinenkin viesti minulle ja tällä kertaa en poistunut kehostani. Olin toipumassa leikkauksesta sairaalasängyssä, kun elämäni hienoin hetki koitti. Taivaallinen valo palasi täyttäen huoneen kokonaan. Tällä kertaa Jeesuksen hahmo ilmestyi valosta ja Hän oli kaunis, Hän täytti koko huoneen Läsnäolollaan ja Hänen rakkautensa ja armonsa olivat huoneessa. Hänen hahmonsa näkyi päälaelta harteille saakka. Hän puhui minulle telepaattisesti sanoen ”Muista mitä olen sanonut sinulle, muista kuinka olen näyttäytynyt sinulle ja se tulee olemaan sinulle rauhoittava ja vakaa lähde sekä tulevina vuosina, että työssäsi, jota tulet tekemään. Nyt tiedät, ettei sinun tarvitse pelätä kuolemaa.”

Seuraavat Päivät

Seuraavien sairaalassa viettämieni päivien aikana luonani vieraili useita uteliaita sairaalan henkilökunnan jäseniä, kuka milläkin verukkeella. Uutiset levisivät nopeasti sairaalayhteisöissä ja kaikki tiesivät, että minut oli julistettu ensin kuolleeksi ja sitten taas eläväksi. Raamattu oli vierelläni ja kun gynekologi vieraili luonani, hän huomasi sen ja kysyi uskonnollista suuntautumistani. Tiesin hänen kuulleen sen mitä olin kertonut joillekin luonani käynneille hoitohenkilöille. He olivat olleet paikalla, kun minut julistettiin kuolleeksi. Toivuttuani kerroin heille koko kuolinhetkenäni käydyn keskustelun. He olivat hämmästyneitä. Pääsin pois tukikohdan sairaalasta muutaman päivän jälkeen, ja ajaessani kotiin näin nuorimmaiseni ja 6-vuotiaan tyttäreni ikkunassa katsomassa meitä. Sanoin sydämessäni, ”Kiitos, Luoja, että annoit minun palata lasteni luo ja sallit minulle kunnian olla heidän äitinsä.” Tulen aina muistamaan heidän suloiset kasvonsa ikkunassa.

Tulevat Vuodet

Myöhemmin liityimme mieheni seuraan Englantiin ja jatkoimme työtämme lasten ja nuorten parissa. Kokemukseni kuolemasta antoi minulle syvyyttä sekä elämääni, että vetämääni nuorten pyhäkouluun. Yhdysvaltoihin palattuamme perheeni kasvoi ja jatkoin työtä ja opetusta, toimien yliopiston sairaanhoitajaopintojen professorina. Olen aina ollut kiitollinen siitä, että minut palautettiin maahan toisen mahdollisuuden kera, ja että minun tulisi käyttää aikani täällä viisaasti. Olen nyt eläkkeellä oleva parantumattomasti sairas syöpäpotilas, jolla on ollut hyvä elämä, ja kuolemanrajakokemus elää yhä sydämessäni, sielussani ja hengessäni 43 vuoden jälkeen. Jumalan armo ja rakkaus ovat pysyviä.

50-luvulla lääkäreiden ja sairaaloiden harjoittamat lääkätieteelliset toimenpiteet eivät mahdollistaneet kuolemanrajakokemuksen käsitettä tai henkilön kuolemista ja henkiinpalaamista, jota taivaalliset kokemukset alleviivasivat. Kokemukseni kuolemasta oli minulle pyhä ja pidin sen syvällä sydämessäni. Jaoin sen vain mieheni ja isäni, sekä myöhemmin lasteni kanssa. 70-luvulla aiheesta kertovia kirjoja alko ilmestyä ja löysin kokonaisen ryhmän ihmisiä, joilla oli samanlaisia kokemuksia. Monet heistä kuitenkin puhuivat eletyn elämän arvioinnista ja tunnelissa olemisesta. Minä en kokenut kumpaakaan. Ehkä elämän arviointi tapahtui käännyttyäni kristityksi, jolloin arvioin elämäni ja tunnustin syntini Kristukselle. Minua lohduttaa tieto siitä, että yhteiskuntamme tietää näistä asioista nykyisin enemmän, ja kuoleman ja kuolemisen tutkimus kehittyy tasaisesti.

NDERF Huomautus: Kiitos Susan tämän inspiroivan kokemuksen jakamisesta! Tunnelikokemus saattaa tapahtua noin 30% kaikista KRK-kokijoista. Uskon, että KRK:t antavat meille jotain mitä tarvitsemme, ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että arvioidessasi itse elämääsi tätä arvioita ei ehkä enää tarvittukaan.