Kuvaus kokemuksesta:

Vanhempani olivat uskovaisia ja kävivät kirkossa viikoittain. Minulla oli vahva usko Jumalaan ja sain siitä valoa sekä voimaa silloin kun mikään muu ei auttanut. Kun sain kokea sen oikeasti, uskoni vahvistui edelleen. Se ei ollut ainoastaan kokemus jossa kuolevan aivot käyvät tietyn prosessin läpi. Samoin kun on eroa unen ja valvetilan välillä, on eroa unen ja kuolemanrajakokemuksen välillä. Muisto rajakokemuksestani on edelleen niin selkeä että siitä kirjoittaminen on tuskallista. Silloin kun se tapahtui, äitini ja kummitätini Lynn Arendt sivuuttivat sen pelkkänä unena. En ollut lapsena tietoinen ilmiöstä eikä siitä oltu julkaistu paljoakaan. Lokakuussa 1978, pyörryin ja sydämeni pysähtyi. Tunsin yllättäen kuinka minua vedettiin voimakkaasti pimeyden läpi voimakkaasti vellovaan tunneliin. Ei-ruumiillinen kehoni säteili neon-sinistä väriä ja se heijastui tunnelin seinistä. Minulla oli edelleen kyky tuntea, ikäänkuin siteet maailman olisi katkaistu. Matala suriseva ääni täytti ahtaan kulkuväylän, se ei tullut tunnelin seinistä vaan minusta. Kuin kuurolle, oli tämän äänen kuuleminen kaunista ja se rauhoitti kuin äidin ääni rauhoittaa omaa lastaan. Vielä kummallisempaa oli se ettei minulla ollut raajoja ja lensin kuin kolibri, mutten ollut tästä kaikesta ollenkaan peloissani.

Olin ainoastaan hohtavaa valoa. Oli niinkuin olisin hylännyt hankalan maallisen ruumiini ja tunsin olevani vapaa, enkä enää ihminen. Lensin eteenpäin kuohuvassa tunnelissa joka muutti muotoaan ylös ja alaspäin, sivulta sivulle. Tunnelin päässä loisti kirkas valo joka tuli edetessäni yhä lähemmäksi pimeyden keskeltä. Yllättäen kulkuväylän sivulle ilmaantui minua innokkaasti vastaanottamaan hohtavat valo-olennot, edesmenneet perheenjäsenet ja ystävät. Heidän persoonallisuutensa tulvivat heidän omaa neon-sinistä hohdettaan kasvojen ollessa läpinäkyvän valkoiset. Aineettomat äänet tervehtivät minua telepaattisesti, kuulin kaiken selvästi ja se liikutti minua. Valkoisen valon lähetessä tunneli muuttui yhä kirkkaammaksi ja aloin nähdä kirkkaita leijuvia palloja tunnelin seinillä. Pallot liikkuivat ja olivat kuin 3-ulotteisia ikkunoita tai virtuaalitodellisuuden näyttöjä jotka näyttivät tiettyjä hetkiä elämästäni.

Edes kuoltuani en menettänyt muistojani tai tunteitani. Sain tietää että vaikka valo oli äärettömän kaunis, tämä Valo ei kuitenkaan ollut Jumala niin kuin se käsitetään raamatussa tai muissa uskonnoissa kristinusko mukaanlukien. Valo on energiakokonaisuus, keräymä elämän kaikista erilaisista muodoista ja kuolemattomista sieluista, esimerkiksi kasveista, nisäkkäistä, kaloista ja siten kollektiivinen elämänenergia. Valo on elämänlähde mistä kaikki elämä on peräisin.

Se ei ole itsenäinen olento tai monia olentoja vaan jokainen kuolematon sielu on osa sitä ja osa "Jumalaa". Jokainen sielu on osa kollektiivista olevaisuutta. Valo on laajassa merkityksessä yksi "Jumala". Ilman tätä elämän voimaa ei maassa eikä missään muuallakaan asutulla planeetalla olisi elämää koko universumi mukaan lukien. Usein kysytään, "Onko Jumala kuollut?" Eikö ole itsekeskeistä uskoa yhä siihen että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen vaikka koko maailmankaikkeus saattaa olla täynnä elämää. Tämä Jumala antaa komentojaan vain ihmiselle? Ihmiset etsivät maan päällä Jumalaa turhaan koska he ovat jo löytäneet "Jumalan": heidät itsensä. Jatkoin kohti valoa ja tiesin kotini olevan siellä.

Kuulin äänen kutsuvan minua; se saattoi olla Brickie, isoäitini. Pysähdyin vastahakoisesti niinkuin kolibri pysähtyy paikalleen kesken lennon. Varjon kaltainen voima veti minut nopeasti pimeyden läpi takaisin ruumiiseeni. Matkani valoon oli kuin meno-paluu matka. Kun sieluni meni sisään ruumiiseeni, tuntui se kuin olisin mennyt huonosti istuvan hansikkaan sisään. Ruumiini värähteli ja kun avasin silmäni olin hämmentynyt. Vaikken tiedä mikä elämäni tarkoitus on, tiedän etten voi lähteä tästä elämästä ennen kuin olen täyttänyt tehtäväni, olkoon se mikä tahansa. Luulen että elämä on oppimista varten, sielun evoluutiota. Elämäni, niinkuin muidenkaan, ei ole aina pelkkää onnea.

Siihen kuuluu turhautumista, yksinäisyyttä, pettymyksiä, eristämistä ja alemmuuden tunteita. Saattaa olla että maa on paikka jossa koulutetaan väärille raiteille joutuneita valon energia olentoja. Rajakokemuksen jälkeen kestän paremmin vastoinkäymisiä. Suhteeni uskontoon on muuttunut. Mielestäni useimmat uskonnot pitävät sisällään muutamia totuuksia ja kertovat samasta asiasta. En pelkää kuolemaa koska se on ainoastaan luonnollinen siirtymävaihe fyysisestä kehosta kuolemattomaan muotoon. Sielumme kehittyy epäitsekkäiden pyrkimysten myötä ja siinä näyttelee tärkeää osaa perhe ja ystävät. Autamme myös toisia kehittymään omien elämänmuutosten ja kehityksen kautta.

Taustatietoa:

Olet: Mies

Kokemuksen ajankohta: Lokakuu 1978

Liittyykö kokemuksesi ajankohtaan hengenvaarallinen tilanne? Kyllä. Sydämen pysähdys.

Kuolemanrajakokemuksen piirteet:

Mitä ajattelet kokemuksesi sisällöstä? Positiivinen.

Onko kokemukseen voinut vaikuttaa huumeiden käyttö tai jokin lääkitys? Ei

Oliko kokemuksesi millään tavalla unenomainen? Ei milläänlailla.

Kuulitko tai näitkö mitään maanpäällisiä asioita, jotka tapahtuivat, kun tietoisuutesi/tajuntasi oli irrallaan (fyysisestä) kehostasi? Olin hohtavaa valoa.

Mikä oli korkein tietoisuutesi ja tajutasi taso kokemuksen aikana? Olin täysin tietoinen.

Tuntuiko sinusta, että vauhti kiihtyi tai hidastui? Koska rajakokemus tapahtuu toisessa dimensiossa, myös aika ja paikka muuttuvat.

Kuvaile kokemuksen aikaista kuuloaistiasi verrattuna normaaliin, arkipäiväiseen kuuloaistiisi. Kuulin surisevaa ääntä ja pystyin keskustelemaan muiden kanssa, esimerkiksi kuolleiden sukulaisteni kanssa.

Olitko tietoinen asioista, jotka tapahtuivat muualla? Leijuvat pallot tunnelissa jotka olivat kuin 3D - valokuvia menneestä elämästäni.

Kuljitko tunneliin tai tunnelin läpi? Kyllä. Menin vellovan tunnelin läpi. Sen seinistä heijastui oma valoni.

Kohtasitko tai tulitko tietoisesti muista kuolleista (tai elävistä) olennoista? Kyllä. Näin edesmenneitä perheenjäseniä.

Näitkö taivaallista valoa? Kyllä.

Siirryitkö outoon, ei-maanpäälliseen maailmaan? Olin selkeästi mystisessä tai ei-maallisessa ulottuvuudessa.

Mitä tunteita tunsit kokemuksesi aikana? Onnea.

Kohtasitko esteen tai muun fyysisesti rajoittavan rakenteen? Tunneliin mennessä en enää ollut sidoksissa maahan.

Saavuitko rajalle tai pisteeseen, josta ei ole enää paluuta? En.

Jumala, hengellisyys ja uskonto:

Mihin uskontoon kuuluit ennen kokemusta? Roomalaiskatolinen.

Mihin uskontoon kuulut nykyään? Maltillinen Roomalaiskatolinen.

Muuttuivatko arvosi tai uskomuksesi kokemuksestasi johtuen? Kyllä, kokemus vaikutti suhtautumiseeni uskontoon.

Mitä mieltä olet kokemuksistasi ajan myötä? Pysynyt suurin piirtein samana.

Mitä elämänmuutoksia on tapahtunut kokemuksesi jälkeen? Olen tietoisempi. Perhe ja ystävät ovat tulleet entistä tärkeimmiksi.

Ovatko ihmissuhteesi muuttuneet merkittävästi kokemuksesi myötä? Katso edellä.

Kuolemanrajakokemuksen jälkeen:

Oliko kokemusta vaikeaa pukea sanoiksi? Kyllä. Sitä on vaikea selittää.

Onko sinulla psyykkisiä, epätavallisia tai muita erikoisia kykyjä kokemuksesi jälkeen, joita sinulla ei ennen ollut? Elän täydemmin.

Onko kokemuksessasi tiettyä hetkeä tai useampaa kohtaa, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä tai tärkeitä sinulle? Paras kokemus oli Valo. Pahin takaisin paluu.

Oletko kertonut kokemuksestasi muille? Kyllä. Ihmisten reaktiot vaihtelevat. Toiset ovat skeptisiä, toiset taas hyväksyvämpiä.

Onko mikään, missään vaiheessa elämääsi, saanut kokemuksesi tai osan siitä toistumaan uudelleen? Ei